9 minuuttia ennen keskiyötä: tältä minä näytän

don't hate your legs
they take you places.

Sosiaalisessa mediasssa usein puhutaan siitä, miten vääristynyt kuva meillä on kauneudesta. Mutta eikö se ole juuri se sosiaalinen media, media nyt ylipäätään, joka antaa meille sen muotin? Millaista kauneuden pitäisi olla, kuka on kaunis ja kuka on liian kaunis? Ja onko se lopulta yksi sana, jossa on kuusi kirjainta? Me annetaan sille ihan liikaa arvoa. Niin kuin siskolle viime viikolla tokaisin, eihän sen pitäisi olla niin. Että ei sen, miltä näyttää ja miltä haluaa näyttää, kuuluisi vaikuttaa elämään niin paljoa, mitä se vaikuttaa.

if we only saw souls instead of bodies how different our ideals of beauty would be? 

Se ei ole oikein. Meidän ei pitäisi joutua ajattelemaan sitä, pitäisikö jotain itsessä muuttaa, kun kävelemme peilien ohi. Se ei ole mikään teinityttöjen juttu pelkästään, kyllähän jokaisesta ihmisestä tuntuu joskus siltä, että ei näytä siltä, miltä kuuluisi. Onko se tabu puhua siitä, miten pojat kokevat ulkonäkönsä? Miksi Iltasanomien lifestylepalstat ovat täynnä keski-ikäisille naisille suunnattuja artikkeleita otsikoituina Kuusi vaatekappaletta, joissa kaikki näyttävät hyvältä? Eikö sitten muuten näytäkään hyvältä? Pitääkö näyttää hyvältä, kenen vuoksi?

it's that
heart of gold,
& stardust soul
that make you
        beautiful.
- r.m.broderick 

Suhteeni omaan kroppaan on kokenut rankkoja ja helpompia aikoja. Nyt yritän ajatella sitä kauempaa, itseä ja sitä, miltä näytän. Yritän, en halua antaa sen määrittää niin paljon sitä, kuka olen. Vaikka onhan se joka tapauksessa osa minua, halusin tai en. Me kaikki ollaan jollain tavoin turhamaisia, hävettäähän se myöntää. Pidän kauniista asioista, haluan tuntea itseni kauniiksi. Eivätkä kehut koskaan ole pahitteeksi.

Meille sanotaan, että välillä pitää tuntua epävarmalta. Että se kuuluu nuoruuteen, mutta kuuluuko? Kuuluuko vertailla itseään toiseen, kuuluuko tuijottaa peilejä, hymyillä kameralle ja vetää vatsaa sisään? Kauneus on katsojan silmässä, mutta se on myös katsojan päässä ja jos meille koko elämän läpi tyrkytettään kaikenlaisia ihanteita ja pyrkimyksiä, niin vääristyyhän siinä omakin maailmankatsomus.

Me voidaan kiistellä siitä, onko ulkonäöllä väliä. Mun mielestäni on kaikkein tärkeintä, että ihminen tuntee itsensä riittäväksi. Että tuntee itsensä terveeksi. Että huolehtii omasta hygieniastaan. En ole täydellinen tässäkään asiassa, mun pitäisi oppia se, etten tekisi liikaa olettamuksia siitä, miltä toinen näyttää. Etten yrittäisi heti heittää ihmisiä joihinkin lokeroihin pään sisällä. Siinä on meille kaikille tekemistä, olisihan se paljon helpompaa, jos ne lokerot olisi konkreettisesti olemassa.

Ja mun postauksen idea oli sanoa, että tältä minä näytän. Se ei aina ole mulle ok, mutta sulle sen pitäisi olla. Sä saat näyttää ihan miltä sä haluat. Ei ole väärin, että haluaa muuttaa itseään, jos siitä tulee hyvä olo. Jos on lopulta tyytyväinen itseensä. Sen ei kuitenkaan pitäisi mennä siihen, että annettaisiin maailman vaikuttaa siihen, mitä tehdään omalle keholle. Kukaan muu ei saa vaikuttaa siihen. Se on ihan sun oma päätös, miten itseäsi kohtelet. Vaikka ulkopuolelta tulee sitä ja tätä, se on sun päässäsi. Sun päätös.

don't let a piece of glass define you

Rakkaudella, Seela