ilonaiheita
Nyt on pakko jakaa muutama asia, ihan pakko. Olen ollut taas iloinen ja on tullut paljon uusia yllätyksiä. Ja kohta on vihdoinkin kesäloma. Eniten odotan sitä, että saan nukkua pidempään. Edes kaksi tuntia pidempään joka aamu. Odotan myös, että lähden taas lenkkeilemään aamuisin. Kun on koulua, siitä ei oikein tule mitään. Kesällä pääsen myös viettämään aikaa kavereiden kanssa ja ottamaan rennosti. Mutta eiköhän siirrytä sitten postauksen aiheisiin.
Löysin muistitikkuni. Se on todella iloista, oikeasti. Kadotin sen muutama päivää sitten. Hätäilin jo, että mitä jos kaikki tekstini katoavat. Mitä jos minulla ei olekkaan enää niitä kolmeakymmentäkolmea sivua lempitarinaani ja jos en koskaan voi kirjoittaa siitä romaania (tämä siis taitaa olla vielä haave alkutekijöissään). Mutta se löytyi ja olen iloinen. Joten jaan teille muistitikun löytämisen kunniaksi yhden runon, jonka olen julkaissut aiemmin Sanakalastaja-lehdessä. Runo kertoo kuolemasta lapsen näkökulmasta. Se on muokattu yhden kirjoittamani tekstin pohjalta. Kuluneena viime vuonna on tullut kirjoitettua varmaan enemmän runoja, kun koko elämäni aikana yhteensä. Täytyy sanoa, että en vieläkään oikein ole ihastunut runojen kirjoittamiseen.
Toinen juttu, jota on pakko hehkuttaa vielä vähän enemmän, on se, että varasimme eilen kielimatkan EF:ltä. Tällä kesälle ja siihen on enää alle kaksi kuukautta, 55 päivää. Tänään vahvistui, että pääsen haluamalleni matkalle Brightoniin. Tässähän kävi nyt niin, että olimme joskus aiemmin puhuneet kielimatkoista yhden kaverini kanssa ja eilen selvisi, että hän oli varannut tämän kesän kielimatkoista matkan Brightoniin kolmeksi viikoksi, siis juuri samanlaisen reissun, jonne olisin ollut mahdollisesti lähdössä seuraavana kesänä. Joten, nyt sitä sitten mennään. Kielimatkahaaveita on jo ollut pitkään ja nyt, kun tämä tuli niin äkkiä, niin vaikea uskoa, että olen oikeasti lähdössä. Kuulostaa niin hurjalta. Ehkä unelmat vihdoinkin toteutuvat. Juuri kun pari päivää sitten pääsin sanomaan, että kesälle ei ole mitään tekemistä, että ärsyttää, kun varmaan vaan laiskottelen ja turhaudun kotona. Ja nyt on reissu, pääsen vielä ulkomaillekkin. Olen melkein kolmasosan koko kesälomasta reissussa. Mietin hetken ja sitten totesin, että en ole tainnut olla kolmea viikkoa yhtä mittaan missään, en ulkomailla, enkä edes mummolassa. Enkä varsinkaan ilman perhettäni ja näkemättä ketään kavereita. Arvelen, että koti-ikävä saattaa olla aika suuri.
Tulette varmasti myöhemmin kuulemaan lisää kielimatkastani ja hehkuttamista. Lähdetään avoimin mielin matkaan, olen hakemassa kielimatkalta uusia ystäviä ja hienoja kokemuksia, matkustamista ilman ihania, mutta välillä säheltäviä vanhempiani, rohkeutta käyttää kieltä ja ehkä vähän mahdollisuuksia shoppailla. Haluan matkustaa, oppia uusia asioita ja toteuttaa unelmiani. Nyt vain toivotaan että siitä tulee mahtava reissu!
Eilen pääsin käymään taas pitkästä aikaa kosmetologilla kasvojenpuhdistuksessa. Tuntui kyllä sen jälkeen älyttömän hyvältä (mekaaninen puhdistus ei kyllä juuri sillä hetkellä tunnu niin hyvältä, vaikka kestänkin kipua ihan hyvin, enkä huuda siellä kurkku suorana), välillä on ihanaa antaa itselleen aikaa ja vähän hemmotella. Minulle suositeltiin myös uutta hoitoa, sellaista, joka vaikuttaisi syvälle ihoon ja auttaisi akneen, josta tässä jo pari vuotta olen kärsinyt. Ja on muutaman kerran minulle huomautettukin, että ei tästä ihan heti päästä eroon. En siis kärsi ihan pahimmanlaatuisesta aknesta, mutta eihän se missään muodossa ole kivaa. Minulla on siis pintakuiva iho, joka rasvoittuu kuitenkin helposti. Vähän sekaihoakin, ongelmaiho selvästi. Kaikenlaisia puhdistustuotteita ja rasvoja, sekä hoitoja on testattu. Täytyy vielä keskustella äidin kanssa, mitä tehdään, mutta olisihan hienoa, jos ne hoidot todellakin auttaisi. Tsekatkaapa vielä Kauneshoitola Maaritin nettisivut, jos kiinnostuitte. Olin tyytyväinen, täytyy suositella!
Nyt kukatkin vihdoin kukkivat. Kielot ovat auenneet ja poimin jo muutaman maljakkoon. Ja sitten hortensiat. Ulkona on kaunista ja lämmintä, vaikka tänään onkin vähän sadellut. Omenapuutkin kukkivat, tänä vuonna kukkia on kyllä huomattavasti vähemmän, kuin viime vuonna. Toivottavasti omenoihin ei tule pihlajanmarjakoita tänäkin vuonna.
Ja vaikka olin alkuviikosta vähän kipeänä (nuhakin on edelleen), täytyy sanoa, että tunnelma on ihan katossa. Kiitos.
Löysin muistitikkuni. Se on todella iloista, oikeasti. Kadotin sen muutama päivää sitten. Hätäilin jo, että mitä jos kaikki tekstini katoavat. Mitä jos minulla ei olekkaan enää niitä kolmeakymmentäkolmea sivua lempitarinaani ja jos en koskaan voi kirjoittaa siitä romaania (tämä siis taitaa olla vielä haave alkutekijöissään). Mutta se löytyi ja olen iloinen. Joten jaan teille muistitikun löytämisen kunniaksi yhden runon, jonka olen julkaissut aiemmin Sanakalastaja-lehdessä. Runo kertoo kuolemasta lapsen näkökulmasta. Se on muokattu yhden kirjoittamani tekstin pohjalta. Kuluneena viime vuonna on tullut kirjoitettua varmaan enemmän runoja, kun koko elämäni aikana yhteensä. Täytyy sanoa, että en vieläkään oikein ole ihastunut runojen kirjoittamiseen.
"Mummolan nahkasohva.
Äiti nukkuu. Hän haluaa lähteä.
Minä leikin prinsessaa.
Äiti on lohikäärme. Se yskii.
Ja liekki sammuu."
Toinen juttu, jota on pakko hehkuttaa vielä vähän enemmän, on se, että varasimme eilen kielimatkan EF:ltä. Tällä kesälle ja siihen on enää alle kaksi kuukautta, 55 päivää. Tänään vahvistui, että pääsen haluamalleni matkalle Brightoniin. Tässähän kävi nyt niin, että olimme joskus aiemmin puhuneet kielimatkoista yhden kaverini kanssa ja eilen selvisi, että hän oli varannut tämän kesän kielimatkoista matkan Brightoniin kolmeksi viikoksi, siis juuri samanlaisen reissun, jonne olisin ollut mahdollisesti lähdössä seuraavana kesänä. Joten, nyt sitä sitten mennään. Kielimatkahaaveita on jo ollut pitkään ja nyt, kun tämä tuli niin äkkiä, niin vaikea uskoa, että olen oikeasti lähdössä. Kuulostaa niin hurjalta. Ehkä unelmat vihdoinkin toteutuvat. Juuri kun pari päivää sitten pääsin sanomaan, että kesälle ei ole mitään tekemistä, että ärsyttää, kun varmaan vaan laiskottelen ja turhaudun kotona. Ja nyt on reissu, pääsen vielä ulkomaillekkin. Olen melkein kolmasosan koko kesälomasta reissussa. Mietin hetken ja sitten totesin, että en ole tainnut olla kolmea viikkoa yhtä mittaan missään, en ulkomailla, enkä edes mummolassa. Enkä varsinkaan ilman perhettäni ja näkemättä ketään kavereita. Arvelen, että koti-ikävä saattaa olla aika suuri.
Tulette varmasti myöhemmin kuulemaan lisää kielimatkastani ja hehkuttamista. Lähdetään avoimin mielin matkaan, olen hakemassa kielimatkalta uusia ystäviä ja hienoja kokemuksia, matkustamista ilman ihania, mutta välillä säheltäviä vanhempiani, rohkeutta käyttää kieltä ja ehkä vähän mahdollisuuksia shoppailla. Haluan matkustaa, oppia uusia asioita ja toteuttaa unelmiani. Nyt vain toivotaan että siitä tulee mahtava reissu!
Eilen pääsin käymään taas pitkästä aikaa kosmetologilla kasvojenpuhdistuksessa. Tuntui kyllä sen jälkeen älyttömän hyvältä (mekaaninen puhdistus ei kyllä juuri sillä hetkellä tunnu niin hyvältä, vaikka kestänkin kipua ihan hyvin, enkä huuda siellä kurkku suorana), välillä on ihanaa antaa itselleen aikaa ja vähän hemmotella. Minulle suositeltiin myös uutta hoitoa, sellaista, joka vaikuttaisi syvälle ihoon ja auttaisi akneen, josta tässä jo pari vuotta olen kärsinyt. Ja on muutaman kerran minulle huomautettukin, että ei tästä ihan heti päästä eroon. En siis kärsi ihan pahimmanlaatuisesta aknesta, mutta eihän se missään muodossa ole kivaa. Minulla on siis pintakuiva iho, joka rasvoittuu kuitenkin helposti. Vähän sekaihoakin, ongelmaiho selvästi. Kaikenlaisia puhdistustuotteita ja rasvoja, sekä hoitoja on testattu. Täytyy vielä keskustella äidin kanssa, mitä tehdään, mutta olisihan hienoa, jos ne hoidot todellakin auttaisi. Tsekatkaapa vielä Kauneshoitola Maaritin nettisivut, jos kiinnostuitte. Olin tyytyväinen, täytyy suositella!
Nyt kukatkin vihdoin kukkivat. Kielot ovat auenneet ja poimin jo muutaman maljakkoon. Ja sitten hortensiat. Ulkona on kaunista ja lämmintä, vaikka tänään onkin vähän sadellut. Omenapuutkin kukkivat, tänä vuonna kukkia on kyllä huomattavasti vähemmän, kuin viime vuonna. Toivottavasti omenoihin ei tule pihlajanmarjakoita tänäkin vuonna.
Ja vaikka olin alkuviikosta vähän kipeänä (nuhakin on edelleen), täytyy sanoa, että tunnelma on ihan katossa. Kiitos.
♥:lla Seela
Kommentit
Lähetä kommentti