auringonpaistetta

On kulunut melkein kaksi viikkoa edellisestä postauksestani. Nämä viikot ovat kuluneet aikalailla vain lukemiseen ja kirjoittamiseen, laiskotteluun ja hihhulointiin kotona. Muutamia koulujuttuja, kokeita ja tulevia päätöksiä mietiskellen. Tuntuu, että suurimman osan ajasta pyörin vain omissa maailmoissani, jossakin muualla.

Yksi päätös tässä nyt mainittakoon; olen päättänyt siirtyä kasvisruokavalioon, en nyt niin hitaasti mutta aika varmasti. Perheellä ollaan syöty muutenkin melko usein kasvisruokaa ja viikossa usein kolme, neljäkin kertaa kalaa. Lihan jättäminen pois on helppo homma, mutta raudan saannista täytyy huolehtia. Olenkohan koskaan ollut näin kiinnostunut ruuastani ja sen laittamisesta?

Aurinko taivaalta pilkistää ja väkisinkin kevättunnelma kurkkii jo oven takaa. On vasta tammikuu ja kaipaan lunta, pakkasen puremia poskia ja takkatuli-iltoja. Tarvitsen kunnon talven ennen kun voin unelmoida kesästä, tarvitsen kylmyyttä ja kynttilänvaloa.

Sumuisia perjantaiaamuja, auringonpilkkuja. Äkkipikaisuutta ja kattila kiehuu yli, välillä saa suututtaa. Vai saako?

Lauantaipäivän kävelylenkkejä jäällä ja extempore-kahvihetkiä sukulaisten luona. Perheiltoja ja herkullisia kaakaotaateleita. Niitä paahdettuja kikherneitä, teetä. 

Auringonlaskuja, Tove Janssonin Taikatalvi. Brysselin matkaopas ja kirjoituksentäyteinen (??) kahvihetki. Aino ja Janne Sibeliuksen ihastuttavat kirjeet.

En koskaan taivu, mutta taittua voin. Älä pohdi tätä liikaa vaan ajattele että minä rakastan Sinua. Rakkaus on elämä. Joskus lämpimänä syysyönä menemme ulos ja suutelemme. Sinä itket, itket minunkin puolestani, ja minä suutelen pois Sinun kyyneleesi.
- Janne Ainolle

Miriam'sissa kakkukahveilla, tanssiaismekkoja ja korttitelineitä. Kalenterimerkintöjä ja suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Ja hei, se todellakin hahmottuu.

Unimaailmoja ja unelmia, yrityksiä ja ideoita, inspiraatiota. Pariisi, lähdetäänkö heti?

Seela