yöuinnilla

Aivan älytön lukemiskirjoitusinnostus, kaikki innostuttaa niin että kädetkin tärisee. Kuljen transsissa. Olen ahminut kirjan päivässä, kunhan ehdin vielä kirjoittaa illalla. Yöllä, ihansama. Haluan luoda uutta. Haluan tulla uudeksi.

Olen kynnyksellä. Uin samaan suuntaan kuin joki minua kuljettaa. Nopeaan. Haluan tulla joksikin, haluan oppia haluan kasvaa haluan muuttaa maailman. Minulla on kunnianhimoa, unelmia. Vapaus olla mitä ikinä haluan ja tieto siitä, että pystyn siihen. Mitä ikinä haluan.

Minulla on nuoruus, sisintä riistävä pakko tehdä kaikkea ja nähdä kaikkea, kaikkea samaan aikaan. Tulvin ylitse. Onnellisuutta ja rakkautta. On minulla heikotkin hetkeni, olen heikko ja pelkään.

Sillä maailma pelottaa ja ihastuttaa, molempia vuorotellen joka toinen sekuntti. Miten voimme luoda jotakin näin ihmeellistä, miten voimme tuhota jotakin niin kestävää, miten voimme tappaa. Mutta me kannetaan maailma, me koitetaan ainakin. Nuoret on tulevaisuus ja sitä rataa.

Elän reunalla. Veitsenterällä. Kun täältä tiputaan, tiputaan korkealta syvälle mereen. Sitten koitetaan pysyä pinnalla, ei haaksirikkouduta karikkoon. Korkealta ja kovaa. Sillä minä olen kokenut vain yöuinnin, hetkellisen eksymisen, kadottamisen ja pimeyden. Mitä se on sitten kun on hukkumaisillaan? Kun pimeys piirtää tähtiä silmän pohjalle ja vesi tunkeutuu enää vain heikosti rahiseviin keuhkoihin. Kuka minä silloin olen, tulen olemaan?

Penni ajatuksistasi,
Seela