kesälomasuosikkeja

Päätin tällä kertaa jakaa kesänlopetuspostaukset kahteen osaan, suosikkeihin ja muistoihin. Haikeaa sanoa ja vaikeaa myöntää, että loma on ihan lopuillan. Mutta jotenkin tuntuu, että tän kesän jälkeen on hyvä aloittaa lukio, enkä yhtään tiedä, mitä siltä odottaa. Nyt lähdetään kaikkeen ihan puhtaalta pöydältä, se samalla kauhistuttaa ja samalla tuntuu tosi hyvältä. Mun alkukesä oli aikalailla lepäilyä ja loppukesästä on tullut tehtyä töitä ja siinä keskellä oli matka. Tässä postauksessa jaan ihania juttuja, mistä mä oon tykkäillyt.

lempparikuvat blogista

lempparivaate Primarkin farkkutakki

Meinasin jo luovuttaa sen täydellisen farkkutakin etsimisen, koska mikään ei tuottanut tulosta. Ei mikään. Mutta onneksi Primarkiin pystyi luottamaan. En itse juurikaan välitä lyhyistä takeista, mun mielestä ne on vähän epäkäytännöllisiä ja tää oli just sellanen oversize-takki, minkä mä halusin. Äiti yritti saada mua etsimään vielä pienempää kokoa, mutta eipä niitä enää sitten ollutkaan. Mulla on ollut varmaan joka päivä matkan jälkeen tää takki päällä, ihan valehtelematta. Luottoasuna on toiminut tää takki yhdistettynä mun mustiin työhousuihin, jotka saa myös kunniamaininan.

lempparimeikki Nyxin luomiväripaletti

Löysin tän kesäaleista Belgiasta, ihan sattumalta. Etsiskelin siinä kyllä rajauskynää, mutta tällainen löytyi ja onhan tätä nyt muutaman kerran käytetty. Monelle ihmiselle taitaa olla hirvittävä ajatus räiskiä sinistä tai vihreää tai oranssia luomille, mutta toiselle on kamalaa käyttää värikkäitä vaatteita. Mun mielestä on ihanaa tehdä vähän erilaisia juttuja, ja kokeilla uusia asioita meikatessa. Mun jokapäiväiseen työmeikkiin on kuulunut tuo vaaleanpunainen ja violetti ja joka toinen päivä oranssikin. Mainitsempa tässä vielä Lumenen Blur -meikkivoiteen, joka on ollut luottoystävä työpäivään.

lempparimusiikki Halseyn hopeless fountain kingdom ja Lorden Melodrama
+ Mikael Gabrielin Riippumatto ja Spotifyn Kesämuistot -lista

Apua, tykkään tosi paljon Lordesta ja Halseysta ja mun onneksi molemmilta ilmestyi kesällä albumi, ne on pyörinyt toistolla uudestaan ja uudestaan. Ja kesämuistot soittolista, eikö sitä luulisi, että niihin samoihin vanhoihin biiseihin olisi jo kyllästynyt, mutta ei, niitä rakastaa kyllä edelleen. Riippumatto on ehdottomasti tän kesän biisi, se on sellainen, josta tulee aina hyvälle tuulelle, vaikka mansikoita ei oikeasti riitäkään kaikille.

lempparikirja Joe Abercrombien Puolikas sotaa

Oon lukenut tänä kesänä paljon vähemmän kirjoja, kun ennen lomaa ajattelin. Reissussa tuli luettua muutama e-kirja Storytelistä, Joe Abercrombien Särkynyt meri -trilogian kaksi ekaa kirjaa ja tämä viimeinen pari viikkoa sitten. Tää on ollut ehdoton kirjasuosikki koko kesässä, koko juoni kietoutui trilogian vikassa osassa yhteen, kaikki vanhat hahmot ja uudet suosikit. Oli ihmisiä, joita ensin rakasti ja sitten vihasi ja sitten taas rakasti. Yleensä tällaiset kirjat, jotka pyörivät täysin, tai ainakin suurimmaksi osaksi sodan ympärillä, ei miellytä mua. Mutta, niinkuin kirjassa monta kertaa todettiinkin, vain puolikas sotaa käydään asein.

Kirjassa käsiteltiin valtaa ja ihmisyyttä kiinnostavalla tavalla, nautin juonenkäänteistä, rakastin henkilöitä. Prinsessa Skaraa, Raithia ja Thornia ja kaikkia muita ja sitä tapaa, millä ne oli luotu. Vihaa, pelkoa, kaikkia niitä valtasuhteita, sitä, kuka istuu kaikkein korkeimmalla, kenelle se paikka kuuluu ja mikä on pienempi paha. Hups, ei voi kuin hehkuttaa. Suosittelen ehdottomasti lukemaan koko trilogian, mutta kunhan jaksaa sitten odottaa tähän kirjaan asti!!

"Olenko minä taistelukenttä?"

"Maailmassa ei ole mitään niin pelottavaa, etteikö joku uhmaisi sitä hyödyn toivossa."

"He eivät puhuneet. Kaikkia ahdistivat liikaa heidän omat pelkonsa, jotta tilaa olisi jäänyt kenenkään muun peloille."

"Tästä saadaan laulujen aihetta", Jenner henkäisi.
Raith liikutteli kipeää kättään. "Minä en enää välitä lauluista yhtä paljon kuin ennen."

"Kuka päättää kenen kädet ovat oikeat?"
"Me. Meidän pitää. Mahtavien velvollisuus on hylätä lapselliset kuvitelmat ja valita pienempi paha. Muuten maailma ajautuu kaaokseen. Et kai sinä vielä haudo epäilyksiä, Koll?"
"Epäilyksiä?" Voi jumalat, hänet oli tehty epäilyksistä. "Ei, ei, ei. Ei sentään."

Apua, en millään pystynyt päättämään, mistä lainauksesta tykkään eniten, joten jaoin näitä nyt kourallisen. Mun kesänlopetuspostauksien sarjaa jatkaa vielä kesämuistot, joka on sitten vähän erityyppinen postaus.

Ihanaa perjantai-iltaa kaikille!
Seela