se kaikki alkoi letistä

muistan, että meillä kaikilla tytöillä oli tollaset letit molemmilla puolilla päätä
alkoi tarinointi, ne oli mulle tarinoita, mutta toisille totta
tai olihan ne ihan totta, mullekin

vaikka luulin olevani taitava kuvittelemaan,
en mä oikein pystynyt

Kesätyöt vanhainkodissa jo kahden päivän jälkeen on antanut mulle ihan hirveesti. Kauheasti pelotti astua siitä ovesta sisään, tai ei nyt ihan kauheasti, mutta kumminkin. Ehkä kaikki uusi ja erilainen aina jännittää, vaikka mikä olisi. En oikein tiennyt, mitä odottaa. Yritin pikemminkin olla odottamatta mitään.

Ollaan käyty ulkoilemassa, luettu kauniita runoja ja mä olen vain kuunnellut ihmeissäni kaikkia niitä tarinoita pitkään eletystä elämästä. Tänään innostuttiin muistelemaan lapsuusaikoja ja sitä, miten Karjalasta sitten lähdettiin. Äiti vaan tuli käskemään, että pukekaa lapset lämpimät vaatteet, että tarkenette. Ja niin sitä mentiin.

Mä olen ajatellut paljon elämää, paljon kuolemaa ja ihmistä. On tullut sellainen tietynlainen rauha, että kyllä meistä täällä Suomessa pidetään hyvin huolta. Kuolema on luonnollinen asema ja lopulta kaikki meistä lähtee pois. Samaan aikaan se kaikki tuntuu tosi haikealta, samaan aikaan jollain tapaa rauhoittavalta.

jokainen ryppy,
jokainen uurre
joku toinen,
jo seuraava tarina

Rakkaudella Seela