mitä mulle kuuluu?
Mulle kuuluu hyvää, kiitos kysymästä. Mä en oikein osaa sanoa, onko mun alkusyksyni ollut kiireinen. Hauskaa on ollut ja kaikkea tekemistä, mutta tekemättömyydelle ja bloggaamattomuudelle on ollut vain tekosyitä, kyllä aina aikaa löytyy asioille, mitkä on tärkeitä.
Olen pitkään suunnitellut aloittavani taas hieman aktiivisemman postausrutiinin. Aluksi tavoitteena voisi olla kerran viikossa postaaminen, voisi sitten katsoa mihin se johtaa. Mä olen muutenkin kirjoittanut vähän aktiivisemmin ja tästä kaikesta tulee hyvä olo.
Syksyn avainsana on ollut lukio. Että se on melkein kuin elämäntapa. Ei mene päivääkään, ettei joku puhuisi jotain vanhojen tansseista (ehkä se vaan johtuu nyt siitä, että parit ja mekot ja meikit ja kampaukset ja mökit pitää hankkia ajoissa tai sitten me vaan ollaan aina ajoissa) ja tänään oltiin abiristeily-infossa, vaikka abiristeilyyn on vielä puoltoista vuotta.
Ja kuuluuhan sen lukion olla yksi parhaimmista ajanjaksoista elämässä. Musta tuntuu oudolta kuvitella, että se on joskus ohi ja että joskus meidän kaveriporukka hajaantuu ympäri maailmaa tai sitten ihan vain Suomea.
Vähän liian usein mietitään sitä, mitä on tulossa. Mitä halutaan tehdä tulevaisuudessa, sitä tanssiaispäivää viiden kuukauden päässä, omia 18-vuotissynttäreitä vielä ennen kun on seitsemäätoistakaan täyttänyt. Mä haluaisin oppia pitämään kiinni siitä hetkestä, missä milläkin hetkellä eletään, enkä välttämättä aina haaveilla jostain seuraavasta hetkestä.
Mitä sulle kuuluu?
Seela
Olen pitkään suunnitellut aloittavani taas hieman aktiivisemman postausrutiinin. Aluksi tavoitteena voisi olla kerran viikossa postaaminen, voisi sitten katsoa mihin se johtaa. Mä olen muutenkin kirjoittanut vähän aktiivisemmin ja tästä kaikesta tulee hyvä olo.
Syksyn avainsana on ollut lukio. Että se on melkein kuin elämäntapa. Ei mene päivääkään, ettei joku puhuisi jotain vanhojen tansseista (ehkä se vaan johtuu nyt siitä, että parit ja mekot ja meikit ja kampaukset ja mökit pitää hankkia ajoissa tai sitten me vaan ollaan aina ajoissa) ja tänään oltiin abiristeily-infossa, vaikka abiristeilyyn on vielä puoltoista vuotta.
Ja kuuluuhan sen lukion olla yksi parhaimmista ajanjaksoista elämässä. Musta tuntuu oudolta kuvitella, että se on joskus ohi ja että joskus meidän kaveriporukka hajaantuu ympäri maailmaa tai sitten ihan vain Suomea.
Vähän liian usein mietitään sitä, mitä on tulossa. Mitä halutaan tehdä tulevaisuudessa, sitä tanssiaispäivää viiden kuukauden päässä, omia 18-vuotissynttäreitä vielä ennen kun on seitsemäätoistakaan täyttänyt. Mä haluaisin oppia pitämään kiinni siitä hetkestä, missä milläkin hetkellä eletään, enkä välttämättä aina haaveilla jostain seuraavasta hetkestä.
Mitä sulle kuuluu?
Seela
Kommentit
Lähetä kommentti