hyvällä tavalla ei kuulu olla
And I said to my abs
To my one only ab
"Now go hit the gym and multiply yourself"
But everything just seems so boring
We all go to work like we're zombies
And on the subway we stand on each other's feet
On drowsy grey mornings after taking sleeping pills
- Smith & Thell, February
En ole tainnut avata koko tietokonetta tällä viikolla, tai ainakaan kovin montaa kertaa. On valvottu, on oltu yllättävän paljon - melkein jo liikaa - ihmisten seurassa ja avattu uusia kirjoja. Kaikki on hyvällä tavalla niinkuin ei kuuluisi olla. Että tarkoittaako se sittenkin sitä, että asioiden kuuluu olla juuri niin, miten ne nyt ovat?
Me liian usein mennään sillä kaavalla, millaista elämän pitäisi olla tai millaista se jo valmiiksi on. Jospa me uskallettaisiin elää paremminkin niin, miten me haluttaisiin elämäämme elettävän; niinkuin meillä olisi vain tämä yksi mahdollisuus, eikä välttämättä koskaan uutta. Jos vain osaisi elää niin. Ja vaikka ei vielä osaakaan, jospa oppisi.
Olen miettinyt valokuvaamista, olisi mahtavaa, jos osaisi paremmin. Haaveilen joskus lähteväni valokuvauskurssille ja hankkivani kameraan jonkinmoisen objektiivin, mutta liian usein sellaiset haaveet jäävät vain haaveiksi. Ne eivät saisi jäädä, eihän niiden pitäisi. Ei saisi antaa niin helposti periksi niille kaavoille, mitkä me ollaan itsellemme luotu.
Onneksi tulee kesä. Musta tuntuu, että joudun, tai pääsen, priorisoimaan niitä asioita, mitkä on mulle itselleni tärkeitä. Pääsen valokuvaamaan ja pääsen matkustamaan ja on aikaa tehdä kaikkea muutakin, kirjoittaa ja lukea ja olla tärkeiden ihmisten kanssa. Pääsee selvittämään ajatuksia, jotka on jo melkein unohtunut kaiken kiireen alle.
Mulla on tässä työn alla muutama postaus, mutta vähän mietityttää, onko niihin mitenkään jaksamista, vai tupsahteleeko blogiin vaan kiireessä väsättyjä kyhäelmiä mun kuulumisista. Vaan sellaista jutustelua, tunnustelua ja mietiskelyä. Hitto, kun olisi loman tarpeessa ja onneksi se sieltä viikon päästä vihdoin tulee.
Seela
To my one only ab
"Now go hit the gym and multiply yourself"
But everything just seems so boring
We all go to work like we're zombies
And on the subway we stand on each other's feet
On drowsy grey mornings after taking sleeping pills
- Smith & Thell, February
En ole tainnut avata koko tietokonetta tällä viikolla, tai ainakaan kovin montaa kertaa. On valvottu, on oltu yllättävän paljon - melkein jo liikaa - ihmisten seurassa ja avattu uusia kirjoja. Kaikki on hyvällä tavalla niinkuin ei kuuluisi olla. Että tarkoittaako se sittenkin sitä, että asioiden kuuluu olla juuri niin, miten ne nyt ovat?
Me liian usein mennään sillä kaavalla, millaista elämän pitäisi olla tai millaista se jo valmiiksi on. Jospa me uskallettaisiin elää paremminkin niin, miten me haluttaisiin elämäämme elettävän; niinkuin meillä olisi vain tämä yksi mahdollisuus, eikä välttämättä koskaan uutta. Jos vain osaisi elää niin. Ja vaikka ei vielä osaakaan, jospa oppisi.
Olen miettinyt valokuvaamista, olisi mahtavaa, jos osaisi paremmin. Haaveilen joskus lähteväni valokuvauskurssille ja hankkivani kameraan jonkinmoisen objektiivin, mutta liian usein sellaiset haaveet jäävät vain haaveiksi. Ne eivät saisi jäädä, eihän niiden pitäisi. Ei saisi antaa niin helposti periksi niille kaavoille, mitkä me ollaan itsellemme luotu.
Onneksi tulee kesä. Musta tuntuu, että joudun, tai pääsen, priorisoimaan niitä asioita, mitkä on mulle itselleni tärkeitä. Pääsen valokuvaamaan ja pääsen matkustamaan ja on aikaa tehdä kaikkea muutakin, kirjoittaa ja lukea ja olla tärkeiden ihmisten kanssa. Pääsee selvittämään ajatuksia, jotka on jo melkein unohtunut kaiken kiireen alle.
Mulla on tässä työn alla muutama postaus, mutta vähän mietityttää, onko niihin mitenkään jaksamista, vai tupsahteleeko blogiin vaan kiireessä väsättyjä kyhäelmiä mun kuulumisista. Vaan sellaista jutustelua, tunnustelua ja mietiskelyä. Hitto, kun olisi loman tarpeessa ja onneksi se sieltä viikon päästä vihdoin tulee.
Seela
Kommentit
Lähetä kommentti