mitä opin kielimatkallani
Kielimatka on mahtava tilaisuus oppia itsestä jotain uutta. Tai paljonkin uutta. Koen, että oma matkani todellakin opetti minua paljon ja auttoi itsenäistymään, vaikka omien asioiden hoitaminen on minulle aina ollut helppoa tiettyyn pisteeseen saakka. Kielimatkalla oppii turvallisesti, mutta joutuu kuitenkin ottamaan vastuuta. Omasta mielestäni EF:llä oli just sopivasti molempia. Huolestuneille vanhemmille: Paikan päällä on kyllä niitä aikuisia, jotka auttavat tarvittaessa. Varsinkin meidän Suomi-liideriä ei voi kun kehua.
Tän postauksen ideana olisi tiivistää teille, mitä kaikkea opin kielimatkllani.
Unelmat
Unelmointi kannattaa. En olisi koskaan päässyt kielimatkalle, jos en olisi halunnut sitä niin kauan. Lopulta kun tilaisuus koitti, unelmista piti ottaa kiinni. Toteuttaa ne. Matka opetti minulle, että haluan edelleen toteuttaa unelmiani, jatkaa unelmoimista ja muistaa, että unelmat käyvät toteen. Opin, että haluan olla kansainvälinen. Haluan opiskella jossain vaiheessa elämääni englanniksi ulkomailla ja myöhemmin ehkä jopa muuttaa ulkomaille. Ihan lähiaikoina, varmasti kielimatkan ja kavereidenkin takia, olen alkanut miettiä myös vaihtovuotta ulkomailla.
Rahankäyttö
Itselleni tämä ehkä oli kuitenkin kaikkein suurin asia. Opin, että olen aika hemmetin huono rahan kanssa. Budjetit heilahtelivat ja niitä todellakin venytettiin. Järkevät ostopäätökset ja kaupassa harkitseminen eivät ole juttuni. Ja jos joka kadunkulmassa on joku ihana kahvila ja niissä voi kipaista joka päivä, en voi vastustaa kiusausta. Voin jo sanoa sen ääneen ja onhan siitä jo paljonkin vitsailtu. Ne kaksitoista kiloa tavaraa (niin, miten ihmeessä?), jotka lähtivät Suomeen takaisin. En hirveästi ilahtunut oppimastani, eikä ilahtunut lompakko sen puoleen (äidistä ja isästä puhumattakaan...). Tästä vain on päästävä eteenpäin. On opittava lisää.
Ihmiset
Tapasin paljon ihmisiä matkallani. Luonnollisesti, sillä ennestään tunsin vain kaverini. Yleensä kielimatkalle lähdetäänkin yksin ja aluksi voi jännittää kavereiden saaminen. Ei kannata, sillä saat joka tapauksessa kavereita. Tai korjaan, saat kavereita, jos niin haluat. Ystävystyminen oli helppoa ja varsinkin tuossa tilanteessa, kun kaikki oli ns. omillaan ja ihan uudessa tilanteessa. Tutustuminen oli helppoa, sillä näki heti, miten toiset toimivat stressaavissa ja vaikeissakin tilanteissa. Sain oppia, että tarvitsen ympärilleni sellaisia ihmisiä, joiden kanssa voi valittaa niin paljon kuin haluan varomatta sanojani ja istua junan lattialla, kun kaikki paikat on täynnä. Sellaisia ihmisiä, joiden kanssa jutella ihan kaikesta. Kaikki ihmiset ovat erilaisia ja minäkin haluan olla erilainen.
Selviäminen
Niin, opin että selviän. Vaikka mikä tulisi, tiedän, että pystyn tähän. Pystyn hoitamaan stressaavia tilanteita ja osaan huolehtia omista asioistani. Ja haluan myös huolehtia muista, auttaa ja olla tukena. Jokus tukea tosiaan tarvittiin. Aikataulutettu ja rutiininomainen elämä sopi minulle. Selvittiin jokapäiväisistä bussimatkoista ja oltiin ajoissa. En hukannut viikonmittaisia bussilippujani, enkä sen puoleen mitään muutakaan. Tulin toimeen perheen ja kämppisten kanssa, sopeuduin uuteen paikkaan nopeasti. Rakastuin Brightoniin ja tunnelmaan. Sain uusia ystäviä, opin uskaltamaan. Käytin kieltä. Ja vaikka aina kaikki ei olekaan täydellistä, en vaihtaisi matkassani mitään.
Kaipauksella,
Seela
Tän postauksen ideana olisi tiivistää teille, mitä kaikkea opin kielimatkllani.
Unelmat
Unelmointi kannattaa. En olisi koskaan päässyt kielimatkalle, jos en olisi halunnut sitä niin kauan. Lopulta kun tilaisuus koitti, unelmista piti ottaa kiinni. Toteuttaa ne. Matka opetti minulle, että haluan edelleen toteuttaa unelmiani, jatkaa unelmoimista ja muistaa, että unelmat käyvät toteen. Opin, että haluan olla kansainvälinen. Haluan opiskella jossain vaiheessa elämääni englanniksi ulkomailla ja myöhemmin ehkä jopa muuttaa ulkomaille. Ihan lähiaikoina, varmasti kielimatkan ja kavereidenkin takia, olen alkanut miettiä myös vaihtovuotta ulkomailla.
Rahankäyttö
Itselleni tämä ehkä oli kuitenkin kaikkein suurin asia. Opin, että olen aika hemmetin huono rahan kanssa. Budjetit heilahtelivat ja niitä todellakin venytettiin. Järkevät ostopäätökset ja kaupassa harkitseminen eivät ole juttuni. Ja jos joka kadunkulmassa on joku ihana kahvila ja niissä voi kipaista joka päivä, en voi vastustaa kiusausta. Voin jo sanoa sen ääneen ja onhan siitä jo paljonkin vitsailtu. Ne kaksitoista kiloa tavaraa (niin, miten ihmeessä?), jotka lähtivät Suomeen takaisin. En hirveästi ilahtunut oppimastani, eikä ilahtunut lompakko sen puoleen (äidistä ja isästä puhumattakaan...). Tästä vain on päästävä eteenpäin. On opittava lisää.
Ihmiset
Tapasin paljon ihmisiä matkallani. Luonnollisesti, sillä ennestään tunsin vain kaverini. Yleensä kielimatkalle lähdetäänkin yksin ja aluksi voi jännittää kavereiden saaminen. Ei kannata, sillä saat joka tapauksessa kavereita. Tai korjaan, saat kavereita, jos niin haluat. Ystävystyminen oli helppoa ja varsinkin tuossa tilanteessa, kun kaikki oli ns. omillaan ja ihan uudessa tilanteessa. Tutustuminen oli helppoa, sillä näki heti, miten toiset toimivat stressaavissa ja vaikeissakin tilanteissa. Sain oppia, että tarvitsen ympärilleni sellaisia ihmisiä, joiden kanssa voi valittaa niin paljon kuin haluan varomatta sanojani ja istua junan lattialla, kun kaikki paikat on täynnä. Sellaisia ihmisiä, joiden kanssa jutella ihan kaikesta. Kaikki ihmiset ovat erilaisia ja minäkin haluan olla erilainen.
Selviäminen
Niin, opin että selviän. Vaikka mikä tulisi, tiedän, että pystyn tähän. Pystyn hoitamaan stressaavia tilanteita ja osaan huolehtia omista asioistani. Ja haluan myös huolehtia muista, auttaa ja olla tukena. Jokus tukea tosiaan tarvittiin. Aikataulutettu ja rutiininomainen elämä sopi minulle. Selvittiin jokapäiväisistä bussimatkoista ja oltiin ajoissa. En hukannut viikonmittaisia bussilippujani, enkä sen puoleen mitään muutakaan. Tulin toimeen perheen ja kämppisten kanssa, sopeuduin uuteen paikkaan nopeasti. Rakastuin Brightoniin ja tunnelmaan. Sain uusia ystäviä, opin uskaltamaan. Käytin kieltä. Ja vaikka aina kaikki ei olekaan täydellistä, en vaihtaisi matkassani mitään.
Kaipauksella,
Seela
Kommentit
Lähetä kommentti