saanko vaan nukkua?
they call us dreamers but we're the ones don't sleep
No hei. Väsyttää, ihan vähän. Tai vähän enemmän, miten sen nyt ottaa. Sen siitä saa, kun täyttää kalenterin kaikella mahdollisella, kun ei jätä itselleen ollenkaan aikaa. Ei jätä aikaa olemiseen tai läksyjen tekemiseen, kun sitten lopulta on kaksi tuntia kotona aikaa, ei tee yhtään mitään vaan makaa sängyssä kännykkä kädessä, eikä pääse liikkeelle.
Vihaan sitä, kun olen joutunut perumaan asioita, kun olen joutunut siirtämään asioita, ihmisiä koska ei ole yksinkertaisesti aikaa. Yhtäkkiä mulla on vielä syyskuussa lauantaisin töitä, kohta alkaa ensimmäinen päättöviikko enkä saa mitään tehtyä. Fysiikka ärsyttää ja kiroilen enemmän kuin koskaan. Tai sitten se on vain se seura.
Oikeasti kaikki on hei tosi hyvin! On hauskaa, on ihanaa ja on mahtavia ihmisiäkin. On ihan liikaa mahtavia ihmisiä, enkä ehdi näkemään kaikkia koko ajan vaikka haluaisinkin. Kaipaan ihmisiä, kaipaan aikaa.
Ja mitä tässä on oikein tapahtunut? Yhtäkkiä on syyskuu, ihan huomaamatta. Koulua, töitä, opiskeluiltoja, mutta ei riittävästi opiskelua, rahantuhlausta, mä yritän kyllä. Oon nyt ekaa kertaa elämässäni nukkunut oikeasti koko yön ulkona. Oon tutustunut uusiin ihmisiin. Oon nauranut ihan liikaa, oon oppinut, että mun pokka pettää liian helposti. Oon valittanut ihan liikaa.
Pitää oppia priorisoimaan asioita, pitää päättää mikä on mulle tärkeää. Ei vaan ehdi oikeasti tekemään kaikkea, mitä haluaisi ja se ärsyttää suunnattomasti. Tarvitsen vuorokauteen lisää tunteja (äsh, vihaan tätä sanontaa!), ei vaan kerta kaikkiaan ehdi. Nukkuminen on yliarvostettua, mutta kai en sittenkään selviä kovin lyhyillä yöunilla. Pitää oikeasti oppia käsittelemään aikaa paremmin, pitää saada aikaiseksi. Ihan vain oman mielenterveyden kannalta se alkaa olla tässä vaiheessa tärkeää. Ja mun pitää oppia sanomaan ei, ihan oikeasti.
ei se ole epäonnea
tai ehkä se on
ehkä astuit hämähäkin päälle
musta kissa juoksi tien yli
ne sanoo, että huonoja juttuja tapahtuu
pahoja juttuja tapahtuu
minä haluan pudistella
tai no joo, kyllähän niitä tapahtuu
ehkä me vaan astutaan hämähäkkien päälle
mutta kun kyllähän niitä hyviäkin juttuja tapahtuu
se sun olisi tärkeää muistaa
niitä tapahtuu niinkuin kaikkia muitakin juttuja
Seela
No hei. Väsyttää, ihan vähän. Tai vähän enemmän, miten sen nyt ottaa. Sen siitä saa, kun täyttää kalenterin kaikella mahdollisella, kun ei jätä itselleen ollenkaan aikaa. Ei jätä aikaa olemiseen tai läksyjen tekemiseen, kun sitten lopulta on kaksi tuntia kotona aikaa, ei tee yhtään mitään vaan makaa sängyssä kännykkä kädessä, eikä pääse liikkeelle.
Vihaan sitä, kun olen joutunut perumaan asioita, kun olen joutunut siirtämään asioita, ihmisiä koska ei ole yksinkertaisesti aikaa. Yhtäkkiä mulla on vielä syyskuussa lauantaisin töitä, kohta alkaa ensimmäinen päättöviikko enkä saa mitään tehtyä. Fysiikka ärsyttää ja kiroilen enemmän kuin koskaan. Tai sitten se on vain se seura.
Oikeasti kaikki on hei tosi hyvin! On hauskaa, on ihanaa ja on mahtavia ihmisiäkin. On ihan liikaa mahtavia ihmisiä, enkä ehdi näkemään kaikkia koko ajan vaikka haluaisinkin. Kaipaan ihmisiä, kaipaan aikaa.
Ja mitä tässä on oikein tapahtunut? Yhtäkkiä on syyskuu, ihan huomaamatta. Koulua, töitä, opiskeluiltoja, mutta ei riittävästi opiskelua, rahantuhlausta, mä yritän kyllä. Oon nyt ekaa kertaa elämässäni nukkunut oikeasti koko yön ulkona. Oon tutustunut uusiin ihmisiin. Oon nauranut ihan liikaa, oon oppinut, että mun pokka pettää liian helposti. Oon valittanut ihan liikaa.
Pitää oppia priorisoimaan asioita, pitää päättää mikä on mulle tärkeää. Ei vaan ehdi oikeasti tekemään kaikkea, mitä haluaisi ja se ärsyttää suunnattomasti. Tarvitsen vuorokauteen lisää tunteja (äsh, vihaan tätä sanontaa!), ei vaan kerta kaikkiaan ehdi. Nukkuminen on yliarvostettua, mutta kai en sittenkään selviä kovin lyhyillä yöunilla. Pitää oikeasti oppia käsittelemään aikaa paremmin, pitää saada aikaiseksi. Ihan vain oman mielenterveyden kannalta se alkaa olla tässä vaiheessa tärkeää. Ja mun pitää oppia sanomaan ei, ihan oikeasti.
ei se ole epäonnea
tai ehkä se on
ehkä astuit hämähäkin päälle
musta kissa juoksi tien yli
ne sanoo, että huonoja juttuja tapahtuu
pahoja juttuja tapahtuu
minä haluan pudistella
tai no joo, kyllähän niitä tapahtuu
ehkä me vaan astutaan hämähäkkien päälle
mutta kun kyllähän niitä hyviäkin juttuja tapahtuu
se sun olisi tärkeää muistaa
niitä tapahtuu niinkuin kaikkia muitakin juttuja
Seela
Tsempitys!! Muista pitää huolta ittestäs :) Lisätunnit kyllä kelpaisivat mullekin...
VastaaPoista