muistikirja osa 1

 

23. syyskuuta, lainauksia
- Pelkään sitä, että elämä on vaan tätä samaa. Että sama termarikuppi kädessä kulkee autoonsa ja ajaa työpaikan parkkiruutuun, että aavistaa ennalta ruuat joita syö ja unet joita näkee. Kun kaikki toistuu nauhana, kun kaikki ovat sen toiston sisällä onnellisena ajatellen että se on tässä, tämä on se mikä riitää. En tiedä kumpi on pelottavampaa. Se, että liukuu aina vain kauemmas siitä mitä sanoo elämäksi. Vai se, että havahtuu termari kädessään kun kahvi on kylmää, se voi olla toissapäiväistä kahvia eikä sitä tajuaisi. Kun tajuaa, että jossain tämän mykkäfilmin ulkopuolella voi olla ääniä ja kaikki värit.
 - Kesän jälkeen kaikki on toisin, Siri Kolu

17. syyskuuta, kuulumisia
Mulla on tosi höpsö olo. Koeviikko on puolivälissä ja mä en kyllä yhtään tiiä mistään mitään ja hämmentää vaan kaikki suuresti. * Tänään on sellainen tyhjä päivä. Että mitä mun sisälläni oikein on, kuka mä muka olen. Ahdistaa, toisaalta ei. En mä kuule tiedä. * Mä en oikein tiedä, missä mä meen kuka mä olen kuka haluan olla en halua pysähtyä miettimään.

19. syyskuuta, kuulumisia
* Mutta kyllä mä selviän, sehän on totuus eikä musta koskaan oo tuntunut, etten selviäisi. * Kyllä mä vaan tykkään elämästä, on mukavaa, kaunista vaikkei ihan aina kaikki menekään niinkuin kuuluu niin mitä välii sillä oikeestaan on? Elämä on tässä ja nyt.

20. syyskuuta, tarinanpätkää
Tyhjä rappukäytävä muistuttaa minua siitä yhdestä iltapäivästä, jonka vietin rappukäytävässäsi. Minun täytyy muistuttaa itseäni siitä missä olen, ei kuvitella enää turhia. Meidän suhde on tyhjä rappukäytävä, ei mitään muuta.

Mä ajattelin kirjoittaa teille nyt vähän eri tavalla. Tajusin, että mähän kirjoitan taas päiväkirjaa, se on melkein ainoa juttu, mitä koulujuttujen ohella ehdin enää kirjoittaa. Mä ajattelin jo joskus aikaisemmin aloittaa tämmösen blogisarjan, jossa julkasen juttuja mun muistikirjasta ja tässä tilanteessa tää ei vie multa ihan tuhottomasti aikaa.

Ihanaa lauantai-iltaa ja sunnuntaita ja seuraavaa viikkoakin!
Seela