pääsiäisen auringonlaskuja

Maanantai, toinen pääsiäispäivä ja täytyy olla niin mahdottoman kiitollinen tästä lomasta. Nyt jaksaa taas vähän paremmin, toisaalta seuraavat kaksi viikkoa tulevat olemaan lentelyä paikasta toiseen. Kyllä kai siitä selviää.

Torstai-iltana ajeltiin yhden Ikea-pysähdyksen taktiikalla Vuokattiin ja nukuttiin makoisat yöunet. Perjantaiksi saavuttiin sopivasti Rukalle. Yli puoli metriä lunta ja kaikkialla niin kaunista. Sain vihdoinkin talveni, vaikka olihan se himppusen outoa ajella lumettoman harmaasta Jyväskylästä valkoiseen ihmemaahan.

No mutta, nyt voi todella alkaa odottamaan kevättä. On tullut hiihdettyä (no, vaikka hiihtäisi kävelyvauhtia niin onhan se silti hiihtoa :) ja on tullut lasketeltua. Tuli niin mahtavalle tuulelle, kun jonkun kaukaisen nyppylän päältä lasketteli alas ja siellä sitten ulkoilmabaarissa yksi herra vetää täysin pokkana käheällä äänellä PMMP:n Rusketusraitoja ja käskee laskettelijoita heittämään housut ja paidat pois. Kyllähän yleisöä sai vähän houkutella mukaan, ennen kuin ihmiset lämpesivät.

Uutena tuttavuutena pääsin moottorikelkan kyytiin, aika kovaa siinä täytyi pitää kiinni. Mutta olihan se kokemus, ei siinä voinut kun hymyillä ja taas hymyillä, kun kiidettiin siinä jäällä. Kyllä se vauhti hurmasi, minut myös, mutta ehkä se oli sitten kumminkin enemmän siskon juttu. Sellaisia asioita pitää tehdä, sellaisia, että pelottaa ihan hitosti, mutta sellaisia, joista kumminkin nauttii. Että vaikka pelottaa, niin lopulta uskaltaa. Onnellisuutta, sellaista elämän pitää olla.

Lomalla tuli luettua viisi kirjaa. Lukemisessa on ollut vaikea vaihe, pieni stoppi mielen perukoilla. Nyt pääsi vihdoinkin siitä irti. Ali Benjaminin Mitä sain tietää meduusoista oli mahtava. En tiedä, miten tulin poimineeksi sen kirjastosta, en olisi silloin voinut aavistaakaan itkeväni hiljaa auton takapenkillä kirjaa lukiessani. Olihan se jollain tavoin lastenkirja (tai ainakin suunnattu minua nuoremmille) ja monin tavoin lapsellinenkin, mutta en edes kaivannut kirjaan mitään ylimääräistä. En mitään romanssia, en mitään muuta, kun siinä oli. Kumpa osaisi kirjoittaa niin kauniisti.

"Ehkä näin vain käy, kun ihminen kasvaa aikuiseksi. Ehkä etäisyys itsen ja muiden välillä kasvaa niin suureksi, että sen voi ahtaa täyteen jos jonkinlaisia valheita."

"Jos ihmiset olisivat hiljaa, he kuulisivat selvemmin elämänsä tuottaman metelin."

"Silloin minä ymmärsin, että kaikkien tarinat ovat erilaiset, koko ajan. Ketkään eivät koskaan ole todella yhdessä, vaikka hetken aikaa näyttäisikin siltä."

Ja lahjakkuudesta ja kauneudesta puheen ollen, annetaan vielä aplodit siskolle, joka taiteilee mitä upeimpia kuvia.

Kerstin Gieriä lainatakseni: "Auringonlaskut ovat yliarvostettuja."

Seela