matkapäiväkirja: ensimmäinen päivä kielimatkalla
Päätin aloittaa jonkinlaisen blogisarjan kielimatkastani Brightoniin, jossa kerron aikajärjestyksessä matkastani ja sitten välillä mieleen muistuvia muita juttuja, joita haluan kertoa. Tulee jotenkin niin ihana fiilis, kun käy tuota matkapäiväkirjaa läpi, kun alkaa toden teolla muistelemaan.
Herätys 4:35
Vaihdan vaatteet. Avaan silmät ja aurinko paistaa taivaanrannassa. On kaunista.
Siskolle heipat ja halit. Sitten lentokentälle, terminaali kakkoseen. Siellä, ujoja hymyjä, tutunnäköisiä ihmisiä, joita ei ole koskaan kuitenkaan tavannut. Ja kaverini.
Tapasimme liiderimme Elinan, joka osoittautui jo heti alussa tosi mukavaksi ja täytyy kaikkien puolesta sanoa, että ainakin meille sattui tosi hyvä liideri. Elina oli myös toinen oman aktiviteettiryhmäni kansainvälisistä liidereistä, joten paljon tuli yhdessä asioitua ja juteltuakin.
Vanhemmille nopeat heipat, eivät ne hyvästit olleet ja sitten turvatarkastuksen läpi. Heti Starbucksissa käytiin pyytämässä yhtä tyttöä meidän kanssa istumaan ja siitä se ystävyys sitten lähti.
Lentokoneessa en kuitenkaan istunut kenenkään kielimatkalaisen vieressä ja yritin karkottaa jännitystä lukemalla kirjaa ja hyvinhän se sitten lopulta onnistui.
Saavuimme Lontooseen yhdeltätoista paikallista aikaa, lento kesti noin kolme tuntia. Haimme laukut ja lähdimme bussilla kohti Brightonia. Oli kuuma, edellisenä päivänä Brightonissakin oli ollut yli 30 astetta. Saimme ekat infot ja lähdimme sitten keskustaan. Tutustuimme maamerkkeihin ja meille näytettiin tapaamispaikat, sekä muita tärkeitä juttuja. Churchill Square on suuri kauppakeskus, jonka edustalla tapasimme joka päivä ja kauppakeskuksen kaupoissakin tuli välillä aikaa ja rahaa tuhlailtua.
Pikaisen lounaan jälkeen suuntasimme rantaan ja näimme Brighton Pierin, suuren ranta-laiturin. Jäimme sinne noin tunniksi ja saimme hieman vapaa-aikaa. Me päätimme jäädä hetkeksi istumaan, sillä siinä vaiheessa alkoi pikkuhiljaa väsyttää.
Palailimme takaisin paikkaan, josta aamupäivällä lähdimme. Sinne oli saapunut myös muita matkalaisia. Saimme tietää, kuka kuuluu mihinkin aktiviteettiryhmään ja meidän kurssillamme aktiviteettiryhmät oli jaettu Harry Potterin tupiin. Pääsin Korpinkynteen, josta olinkin haaveillut lukiessani Pottereita. Perusideahan on, että aktiviteettiryhmä koostuu kahdesta kouluryhmästä, jotka on muodostettu ennen matkaa tehtävän kielitasotestin perusteella (jota ei todellakaan tarvitse jännittää, jos oma ryhmäsi vaikuttaa paikanpäällä väärän tasoiselta, vaihtaminen on helppoa). Kaverini ja muutama muu suomalainen tuli samaan aktiviteettiryhmään, joten siitä ei tarvinnut sitten enempää huolia.
Sen jälkeen liiderit yrittivät saada meidät suomalaisetkin mukaan ja koittivat leikkejä ja muita, mutta pian väsähdimme rankan päivän takia. Jouduimme (tai pääsimme, miten sen nyt haluaa ottaa) kuitenkin tanssimaan jo EF tanssia. Odottelimme isäntäperheitä ja onneksi minä pääsin jo toisena suomalaisista matkaan. Siinä vaiheessa jännitti, kun eräs liidereistä ohjasi minut isäntäperheeni luokse ja kertoi, että espanjalainen host-siskoni, jonka oli tarkoitus tulla samalla kyydillä perheellr, olikin jäänyt kotiinnsa Espanjaan.
Melanie vei minut autollaan kotiinsa ja tapasin siellä hänen miehensä. Juttelimme yhdessä ja vaikka alussa olinkin aika lukossa, jossain vaiheessa se englannin puhuminen alkoi sujua. Olin heti varma, että siellä viihtyisin.
Ehdin käydä suihkussa ja vaihtaa vaatteita, ennen kuin host-siskoni Itävallasta saapui. Nina olikin puhelias ja juttelimme yhdessä perheen kanssa aika pitkälle yöhön. Lopulta, päiväkirjaa kirjoitettuani kävin nukkumaan puoli kahdelta Suomen aikaa.
♥ ♥ ♥
Syy, miksi halusin kirjoittaa näin kattavasti ensimmäisestä päivästä oli se, että ennen matkaa se oli yksi asioista, joista olisin halunnut tietää enemmän. Toki kaikilla matkalaisilla on erilainen eka päivä, sillä vaikka me pääsimme jo näkemään Brightonia, itävaltalaiset olivat saapuneet vasta kahdeksan, yhdeksän aikoihin.
Seuraavissa postauksissa aion kertoa ehkä hieman lyhyemmin muusta ajastani Brightonissa, koulusta, aktiviteeista, reissuista, joita teimme ynnä muusta.
Seela
Matkapäiväkirjan pitäminen oli minulle aika selvä juttu, sillä tykkään kirjoittaa ja halusin, että tulen muistamaan kaikki pienetkin jutut jälkeenpäin. Ennen matkaa ostin vihon, tuunasin sitä vähän ja sitten kirjoittelin kaikkea mitä mieleen tuli, suunnittelin bucket listiä ym.
Oma kielimatkani alkoi jo 19. heinäkuuta, kun saavuimme iltapäivällä Helsinkiin. Menimme suoraan hotellille, mutta kävelimme vielä illalla reitin Terminaali 2:seen. Kuusi minuuttia. Jännitin. En liikaa kuitenkaan.
Vaihdan vaatteet. Avaan silmät ja aurinko paistaa taivaanrannassa. On kaunista.
Siskolle heipat ja halit. Sitten lentokentälle, terminaali kakkoseen. Siellä, ujoja hymyjä, tutunnäköisiä ihmisiä, joita ei ole koskaan kuitenkaan tavannut. Ja kaverini.
Tapasimme liiderimme Elinan, joka osoittautui jo heti alussa tosi mukavaksi ja täytyy kaikkien puolesta sanoa, että ainakin meille sattui tosi hyvä liideri. Elina oli myös toinen oman aktiviteettiryhmäni kansainvälisistä liidereistä, joten paljon tuli yhdessä asioitua ja juteltuakin.
Vanhemmille nopeat heipat, eivät ne hyvästit olleet ja sitten turvatarkastuksen läpi. Heti Starbucksissa käytiin pyytämässä yhtä tyttöä meidän kanssa istumaan ja siitä se ystävyys sitten lähti.
Lentokoneessa en kuitenkaan istunut kenenkään kielimatkalaisen vieressä ja yritin karkottaa jännitystä lukemalla kirjaa ja hyvinhän se sitten lopulta onnistui.
Saavuimme Lontooseen yhdeltätoista paikallista aikaa, lento kesti noin kolme tuntia. Haimme laukut ja lähdimme bussilla kohti Brightonia. Oli kuuma, edellisenä päivänä Brightonissakin oli ollut yli 30 astetta. Saimme ekat infot ja lähdimme sitten keskustaan. Tutustuimme maamerkkeihin ja meille näytettiin tapaamispaikat, sekä muita tärkeitä juttuja. Churchill Square on suuri kauppakeskus, jonka edustalla tapasimme joka päivä ja kauppakeskuksen kaupoissakin tuli välillä aikaa ja rahaa tuhlailtua.
Pikaisen lounaan jälkeen suuntasimme rantaan ja näimme Brighton Pierin, suuren ranta-laiturin. Jäimme sinne noin tunniksi ja saimme hieman vapaa-aikaa. Me päätimme jäädä hetkeksi istumaan, sillä siinä vaiheessa alkoi pikkuhiljaa väsyttää.
Palailimme takaisin paikkaan, josta aamupäivällä lähdimme. Sinne oli saapunut myös muita matkalaisia. Saimme tietää, kuka kuuluu mihinkin aktiviteettiryhmään ja meidän kurssillamme aktiviteettiryhmät oli jaettu Harry Potterin tupiin. Pääsin Korpinkynteen, josta olinkin haaveillut lukiessani Pottereita. Perusideahan on, että aktiviteettiryhmä koostuu kahdesta kouluryhmästä, jotka on muodostettu ennen matkaa tehtävän kielitasotestin perusteella (jota ei todellakaan tarvitse jännittää, jos oma ryhmäsi vaikuttaa paikanpäällä väärän tasoiselta, vaihtaminen on helppoa). Kaverini ja muutama muu suomalainen tuli samaan aktiviteettiryhmään, joten siitä ei tarvinnut sitten enempää huolia.
Sen jälkeen liiderit yrittivät saada meidät suomalaisetkin mukaan ja koittivat leikkejä ja muita, mutta pian väsähdimme rankan päivän takia. Jouduimme (tai pääsimme, miten sen nyt haluaa ottaa) kuitenkin tanssimaan jo EF tanssia. Odottelimme isäntäperheitä ja onneksi minä pääsin jo toisena suomalaisista matkaan. Siinä vaiheessa jännitti, kun eräs liidereistä ohjasi minut isäntäperheeni luokse ja kertoi, että espanjalainen host-siskoni, jonka oli tarkoitus tulla samalla kyydillä perheellr, olikin jäänyt kotiinnsa Espanjaan.
Melanie vei minut autollaan kotiinsa ja tapasin siellä hänen miehensä. Juttelimme yhdessä ja vaikka alussa olinkin aika lukossa, jossain vaiheessa se englannin puhuminen alkoi sujua. Olin heti varma, että siellä viihtyisin.
Ehdin käydä suihkussa ja vaihtaa vaatteita, ennen kuin host-siskoni Itävallasta saapui. Nina olikin puhelias ja juttelimme yhdessä perheen kanssa aika pitkälle yöhön. Lopulta, päiväkirjaa kirjoitettuani kävin nukkumaan puoli kahdelta Suomen aikaa.
♥ ♥ ♥
Syy, miksi halusin kirjoittaa näin kattavasti ensimmäisestä päivästä oli se, että ennen matkaa se oli yksi asioista, joista olisin halunnut tietää enemmän. Toki kaikilla matkalaisilla on erilainen eka päivä, sillä vaikka me pääsimme jo näkemään Brightonia, itävaltalaiset olivat saapuneet vasta kahdeksan, yhdeksän aikoihin.
Seuraavissa postauksissa aion kertoa ehkä hieman lyhyemmin muusta ajastani Brightonissa, koulusta, aktiviteeista, reissuista, joita teimme ynnä muusta.
Seela
Kommentit
Lähetä kommentti